Jäsenmäärän pienentyminen on vähentänyt kirkon tuloja. Jäsenmäärän lasku näyttää jatkuvan lähivuosina, kun kirkon jäseniä kuolee enemmän kuin kastetaan ja kirkosta erotaan useammin kuin siihen liitytään. Kirkon ja jokaisen seurakunnan pitääkin varautua tarkan talouden aikaan.
Helsingin seurakuntayhtymä toteutti tänä vuonna huomattavat, lähes viiden miljoonan euron säästöt yhteisissä palveluissa. Pienentyvien verotulojen lisäksi säästöihin oli toinenkin syy: rahanjakoa seurakuntayhtymän ja seurakuntien välillä muutettiin jälkimmäisten eduksi. Seurakuntayhtymän lakisääteisiä tehtäviä pitää tehostaa ja muun toiminnan painopiste siirtyy yhtymästä paikallisseurakuntiin. Säästötarve arvioitiin noin suureksi, kun haluttiin kerralla sopetua uuteen tilanteeseen. Vaihtoehtona olisi supistaa määrärahoja ja toimintaa jatkuvasti vuodesta toiseen.
Julkisten organisaatioiden – valtion, kaupunkien, kuntien ja kirkon – säästöt ovat aina ikäviä, käytetäänhän rahaa lähtökohtaisesti hyvien asioiden toteuttamiseen. Iso osa Helsingin seurakuntien säästöistä haetaan kiinteistöistä, hankinnoista tai esimerkiksi matkakuluista, mutta myös henkilöstöä joudutaan vähentämään.
Miksi Helsingissä ei säästämisen sijaan koroteta kirkollisveroa? Veroprosentti on pitkään ollut 1,0 %, mikä on koko maan alimpia.
Ensinnäkin verotus on Suomessa jo varsin kireää, kun lasketaan yhteen kuntien, valtion ja kirkon perimät verot. Toiseksi on otettava huomioon, että Helsingissä asuminen on kalliimpaa kuin muualla maassa, ja elinkustannukset ovat kaikkialla kovassa nousussa. Tässä tilanteessa olisi huonosti harkittua, jos kirkko haluaisi kasvattaa omaa osuuttaan ihmisten tuloista.
Kolmas syy on kaikkein olennaisin: kirkollisveron korottaminen voi vauhdittaa kirkosta eroamisia. Silloin vain voimistettaisiin ilmiötä, jonka vuoksi veroa jouduttiin korottamaan. Negatiivinen kierre olisi valmis.
Veronkorotuksen sijaan pyritään lisäämään muita tuloja. Hautaustoimen maksuihin on tulossa korotuksia. Kerhojen ja leirien osallistumismaksuja joudutaan pohtimaan, vaikka niiden kohdalla pitääkin olla tarkkana, että maksuista ei tule kenellekään osallistumisen este. Voisiko turisteilta kerätä pientä pääsymaksua jostain muualtakin kuin Temppeliaukion kirkosta?
Toimintatulojen mahdollinen kasvu ei kata verotulojen vähentymistä, joten kirkon toimintaa tulee mukauttaa suppeneviin resursseihin. Kirkossa ei voi enää jokaista uutta tehtävää varten palkata uutta henkilöstöä, lisäksi osasta kiinteistöistä luovutaan ja toimintaa keskitetään jäljelle jääviin tiloihin. Kirkon pitäisi ottaa askel tai kaksi kansalaisjärjestön suuntaan: isoissakin järjestöissä on vain rajallinen määrä palkattua henkilöstöä, ja iso osa toiminnasta syntyy ja pyörii aktiivisten jäsenten ideoimana ja toteuttamana.
Paras tapa huolehtia kirkon tulopohjasta on panostaa siihen, että kirkolla on merkitystä helsinkiläisille ja he haluavat pysyä kirkon jäseninä: kirkon pitää olla avoin ja läsnä, sen pitää rohkeasti edistää yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta, ja ennen kaikkea kirkon pitää olla tavallisten seurakuntalaisten yhteisö ja kohtaamisten paikka.
Otto Lehtipuu
Kirjoittaja on ehdolla Paavalin seurakunnan seurakuntaneuvostoon sekä Helsingin yhteiseen kirkkovaltuustoon.
Kotiseurakuntana Paavali 